keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Talvea kohti

Talvikausi on alkanut. Nykypäivän nappulafutiksessa tämä ei tarkoita taukoa, vaan päinvastoin vauhdikasta harjoittelua ja talvisarjoja erinomaisissa olosuhteissa sisähalleissa. Kaukana ovat ajat, jolloin treenattiin ulkona jäällä piikit nappuloissa tai jääkylmässä maapohjahallissa, jossa ummehtunut ilma vei huomion surkeasta ja epätasaisesta kentästä. Toki talvi tuo edelleen mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja harjoitteluolosuhteisiin - ulkona on lämmitettävät tekonurmet ja koulujen salit tarjoavat hyviä treenipaikkoja.

Talven sarjoja on monia ja eritasoisia. Mekin osallistumme kolmeen eri sarjaan usealla eri peliryhmällä. Futsal tuo mainiota uutta intoa harjoitteluun ja pelaamiseen. Talvi on muutenkin nappulajoukkueen toiminnassa uudistumisen aikaa. Talven harjoituksissa rakennetaan tulevan kesäkauden menestyspohja - hauskat treenit talvella tarkoittaa hauskaa peliä kesällä. Lisäksi nappulajoukkue on jälleen hieman vanhempi ja kokeneempi, mikä mahdollistaa entistä haasteellisempien harjoitusten pitämisen. Tämä taas vaatii valmentajien lisäkouluttautumista sekä vanhemmilta enemmän kyytejä harjoituksiin sekä toivottavasti myös lisää osallistumista muihin tapahtumiin. 

Talven harjoituskauteen kuuluvat olennaisesti monet pelitapahtumat, mitkä ovat pimeän talven suola. Pelit ovat mitä parhaimpia harjoitustapahtumia sekä myös joukkuehengen syntysijoja. Talvella myös suunnitellaan kesän tapahtumia ja aloitetaan näihin valmistautuminen. Matkaturnaukset ja isot kesän turnaukset vaativat suunnittelua. Monen perheen kesälomakalenteriin kannattaa kirjata ajoissa isot tapahtumat. Ja kun useassa perheessä on monta jalkapallon harrastajaa, on kalenterimylläkkä melkoinen.

Paljon keskustelua lasten harrastuksen äärellä herättää myös se, mikä on oikea harrastuksen määrä ja millä tasolla pelaajien tulisi pelata. Moni joukkue valitsee talvikauden kynnyksellä ns. tasojoukkueet. Me olemme valinneet toisen polun. Meillä harjoittelee kolme ikäluokkaa yhdessä ja peleissä pelaamme monella eri ryhmällä pelaajien kiertäen näissä saaden monipuolisesti eri tasoisia pelejä pelattavaksi. Näin kehittyminen ja mielenkiinto säilyvät ja pysyy korkealla. Lisäksi joukkuehenki pysyy korkealla pelaajien tuntiessa toisensa. Tietenkin pelaajille, jotka haluavat pelata enemmän ja kehittyä nopeammin, tarjotaaan tähän mahdollisuus. Vastaavasti myös niille, kenelle futis on kiva kakkoslaji tai harrastus muuten vain, löytyy meiltä tilaa hyvin. Tässä onkin mielestäni onnistuneen lastenharrastuksen salaisuus - monipuolisuus.

terveisin,
"vastuuvalkku"




lauantai 1. elokuuta 2015

Turnausmatka

Teimme tyttöjoukkueella turnausmatkan Ruotsiin. Edellisenä syksynä ajatus tuntui vielä kaukaiselta, mutta kun asiaa alkoi valmistelemaan, niin siitä se sitten lähti... Ja kyllä kannatti lähteä! Oppi oli mitä parhainta, matka ja pelit hienoja sekä mikä tärkeintä, meillä kaikilla oli hauskaa!

Reissun valmistelussa ja suunnittelussa tuli vastaan kaikenlaista huomioitava. Tämä muistio voinee olla avuksi seuraavia matkoja varten - niin meille KungFu Pandoille kuin muillekin joukkueille.

Ilman vapaaehtoistyötä harva matka toteutuu. Ydinporukan tulee olla sitoutunutta ja sopivan innostunutta. Työtä riittää kaikille sopivasti riippuen siitä, miten matka halutaan toteuttaa. Meillä oli kyseessä joukkueen ensimmäinen ulkomaan matka ja pelaajien keski-iän ollessa alle 10 vuotta, niin heti alusta alkaen oli selvää, että matkaan lähtee iso porukka myös vanhempia. Tällöin matkustamisen ja majoittumisen helppous oli avainasemassa. Me valitsimme hotellimajoituksen ja liikkumisen omilla autoilla, mikä ainakin meidän kohdalla toimi erinomaisesti.

Turnauksen valintaan löytyy monta kriteeriä. Ajankohta, turnauksen taso, joukkueen tarpeet, matkustapa jne. Näiden yhteensovittaminen voi olla haastavaa kaikille sopivaksi, mutta joukkueen toimintasuunnitelmaa ajoissa tehdessä näihin tulee ottaa laajasti kantaa. Kesä mahdollistaa loma-ajankohdan ansiosta reissaamisen paremmin ja näin myös vanhempia saa mukavasti mukaan reissuun. Me valitsimme turnausajankohdaksi juhannuksen jälkeisen viikon. 

Itse suunnittelussa löytyy monen moista asiaa listalle:
- matkustustapa
- majoitus
- ruokailut
- reittivalinnat
- varusteet reissuun
- viestintä joukkueelle ja vanhemmille
- pelillinen valmistautuminen
- varainkeruu ja rahoitus
- matkan pelisäännöt
- matkaohjelma
- jne...

oli asia mikä hyvänsä, on roolitukset syytä jakaa ja osallistaa moni tekemään asioita. Joukkueenjohto, valmennus, huoltajat, vanhemmat jne saavat kaikki omat vastuunsa - kaikkea kun ei voi kasata samojen vapaaehtoisten niskaan, jotka pyörittävät normaali valmennusrutiineja. Eikä jojon niskaan voi koko matkan suunnittelua ja tekemistä laittaa :)

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Hyvällä suunnittelulla voi päästä pelimatkalle sangen edullisesti ja säästää perheiden kukkaroita. Matkustapa, ruokailu ja majoitus ottavat suurimman osan kustannuksista ja lisää tulee matkan aikana eri aktiviteeteista (vesipuistot tms lasten ja perheiden ohjelmat, turnauspaidat...). Me aloitimme omat ideointimme varainkeruuseen hyvissä ajoin edellisenä vuotena ja lopputuloksena saimme hyvin edullisen matkan sekä uudet pelivarusteet. Lämmin kiitos kaikille tukijoille, joita tähän voisi listata pitkän listan. Varainkeruu on joukkueen omasta halusta kiinni - kaikki on mahdollista, jos niin haluaa.

Itse reissussa on koko ajan hyvä muistaa, että tämä on lasten ja joukkueen matka. Hyvä suunnittelu auttaa tässäkin. Yllätyksiä matkalla voi aina tulla - me onneksi säästyimme ikäviltä sellaisilta, vaikka olimme toki näihin jollain tasolla varautuneet. Mukavana yllätyksenä oli taas pelillinen menestyminen. 

Lapsijoukkueen kanssa reissussa on hyvä laatia kaikille selkeät pelisäännöt. Esimerkiksi nukkumisajat, yhteiset aikataulut ja niiden noudattaminen yms ovat todella tärkeitä. Viestinnän rooli on avainasemassa - me perustimme reissua varten oman WhatsApp ryhmän vanhemmille. Pelaajilla tällainen toki jo olikin.

Aivan kylmiltään mekään emme reissuun lähteneet. "Harjoittelimme" turnausmatkaamista jo kotimaassa yhdellä yön yli turnauksella ja siitä sai hyvää oppia ja kokemusta tulevaan. 

Meidän kokemus ulkomaanturnauksesta oli tosi hyvä ja suosittelen sitä lämpimästi. Tulemme jatkamaan reissaamista niin kotimaassa kuin ulkomailla. Pelillisesti turnausmatkat tarjoavat upean mahdollisuuden hyviin harjoituksiin sekä uusiin vastustajiin peleissä. Joukkuehenki kasvaa ja kehittyy itsestään puhumattakaan lasten kehittymisestä ihan yleisestikin. 

Isoilla turnausmatkoillakin tulee kiinnittää huomiota siihen, että kaikki saavat peliaikaa - kahdella peliryhmällä osallistumista kannattaa harkita, jos pelaajia on paljon. Turnaustavoitteet on myös syytä sopia joukkueen kesken. Iso määrä pelaajia ja yksi peliryhmä onnistuu, jos joukkue on tähän tottunut. 

Tätä kirjoittaessa seuraavat pelimatkat on jo päätetty - Espoosta suuntaa joukkueet vielä tällä kaudella ainakin Lahteen ja Lappeenrantaan turnauksiin unohtamatta ihan päivämatkaturnauksia. Ensi kesän iso turnauskohde on vielä jännittävästi päättämättä, vaikka aika hyvä ajatus siitä jo on...:)

mukavia pelimatkoja,
Esa,
vastuuvalmentaja HooGee KungFu Pandat T05-06




















torstai 11. kesäkuuta 2015

Lasten harrastus ja valmentaminen - keskustelu on aina hyvä juttu


Viime aikoina on ollut paljon keskustelua lasten valmentamisesta. Hyvä niin - se kertoo, että asia kiinnostaa. Keskustelu lasten harrastuksesta on aktiviista välittämistä. Ohessa muutama ajankohtainen ja ajaton keskustelu aiheesta. Mikä on oikea toimintatapa? Saako kilpailla? Kuka saa huomiota ja kuka ei?
 
Esiin nostettuja asioita ovat mm. kilpailu vs. harrastetoiminta ja valmennuksen laatu - tavalla tai toisella. Näin lasten valmentajana, joka tekee tätä vapaaehtoisesti ja omasta innosta jalkapalloon sekä valmentamiseen, on helppo nostaa koripallotermein käsi ylös virheen merkiksi.
 
Kyllä, emme aina onnistu huomioimaan kaikkia yksilöitä sillä tavalla, mihin upea koulujärjestelmämme pystyy. Kyllä, haluamme myös voittaa otteluita. Kyllä, meillä on paljon parannettavaa.  
 
Itse koen, että meille lapset tulevat sellaisina kuin ovat - kodin ja koulun kasvatuksen ja oppien kautta. Jalkapallojoukkue on yhteisö, jossa oma toimintamallinsa. Toimintamalli määräytyy pitkälti itse joukkueesta, sen pelaajista, vanhemmista ja valmentajista (jotka siis itse yleensä myös vanhempia). Lähtökohtaisesti futisjengin tavoite on kivan harrastuksen kanssa yhdessä toimiminen, kehittyminen ja hauskan pitäminen. Se näkyy onnistumisen ilona, pettymyksinä, voittoina, tappioina, kannustuksena, kinasteluina, tiimitekemisenä, yksilösuoritteena jne. Helpompi lienee on todeta, mitä joukkue ei ole - se ei ole päiväkoti, iltapäiväkerho tai lastenvahti. Se ei myöskään ole koulu sananmukaisessa merkityksessä, vaikka paljon joukkueessa opitaankin.
 
Itse olen sitä mieltä, että puhdas käytännön järki monesti määrittää oikean toimintatavan. Tavoitteita saa harjoittelussa ja harrastamisessa olla. Ne voivat olla joukkueen, seuran tai yksilön - kuitenkin tärkeintä on aina pitää lapsi näiden asioiden keskiössä. Lapsen etu on ykkönen. Harrastuksessa opitaan elämän perustaitoja ja ensisijainen tavoite ei ole tulla harrastetussa lajissa huipuksi - ei ainakaan vielä lapsena. Joukkueessa opitaan sääntöjä, tavoitteellisuutta, yhteishenkeä, tunteiden hallintaa, työn teon merkitystä jne...lista on loputon. Kaikille ei jalkapallo sovi - sekin on tärkeä oppi. Se yleensä selviää kokeilemalla. 
 
Lasten harrastamisessa eivät opi pelkästään lapset. Toiminta vaatii suuren joukon vapaaehtoisia vanhempia valmentajiksi, jojoiksi, huoltajiksia, kuljettajiksi, varainkerääjiksi jne. Yhteisöllisyys on suurta. 
 
Tervetuloa mukaan, niin lapset kuin vanhemmat - yllätyt positiivisesti :)
 
 
Linkit:

helppohan se on lahjakasta lasta valmentaa...
 

Lapsilla pitää olla parhaat valmentajat? Toteutuuko toistettu väittämä? Koulumaailmasta voisi ottaa mallia. Katso ja jaa osoitteessa https://youtu.be/-EcgETXwY3g  

 

torstai 14. toukokuuta 2015

Joukkueenjohtaja? (Jojo)

Jos joku olisi kertonut minulle suostuessani jojon tehtäviin, mitä kaikkea tähän kuuluu, olisin pelästynyt työn määrää. Olisin ajatellut ettei minulla ole aikaa… 
Tyttäreni oli aloittanut futiksen puoli vuotta aikaisemmin ja en tuntenut juuri ketään, mutta koska kukaan muu ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, minä nostin käteni (niin kuin siinä yleensä käy…). Omasta futistaustani johtuen olin kuitenkin innoissani tulevasta aktiivivanhemman roolista. Ja koska vastuutehtäviin lähti myös muita vanhempia, jotka olivat valmiita sitoutumaan joukkueen toimintaan, lähdin mukaan luottavaisin mielin (ja onnellisen tietämättömänä).
Joitain asioita sain oppia kantapään kautta, kuten esimerkiksi sen, että seuran leirille täytyy jokaisesta joukkueesta lähteä myös valmentaja… (Kukaan ei ollut muistanut kertoa minulle minkälaisesta leiristä oli kyse.) Muitakin kämmejä matkan varrelle on mahtunut, mutta niistä on aina selvitty. Jos ei muuten, niin huumorilla!
Nyt puolitoista vuotta myöhemmin alan jo pikkuhiljaa tietää mistä on kyse. Toiminta on imaissut mukaansa, kun välillä saa jojon lisäksi toimia apuvalmentajana, huoltajana ja joskus jopa pelinohjaajana!.
Parasta tässä touhussa on se, että saan tehdä tätä meidän ihanien ja taitavien tyttöjen, heidän mahtavien ja kannustavien vanhempiensa ja suosikkivalmentajieni kanssa.
Tällä hetkellä suunnitellaan kesän turnausmatkaa Örebrohon. Pelkästään tähän matkaan liittyen jojo saa (yrittää) pitää aika monia lankoja käsissään. Mutta tiedän että matkasta tulee huippu, joten siksi siihen kannattaa satsata vähän työtunteja.

Jos puolitoista vuotta sitten olisin tiennyt tarkalleen mistä tässä on kyse, en varmasti olisi kiireiltäni lähtenyt mukaan ja olisin jäänyt todella paljosta paitsi!!   

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Nappulafutispohdintoja

 

Nappulavalmentajan ajatuksia

 
auto täynnä tavaraa...pallot pumpattuna, liiivit, tötsät, treenikassi - tulikohan nyt kaikki mukaan?
Ai niin, omat lapset mukaan ja varmista että pelikassit on pakattuna. Ketäs tällä kertaa pitikään ottaa kyytiin matkalla? 



valmentajan auto aina täynnä
Siinä futisvalmentajavanhemman arkea. Vauhtia ja kiirettä, intoa ja vähän hosumistakin. Aina välillä jokin varuste unohtuu, mutta senkin harmituksen unohtaa pian, kun pääsee kentälle, jossa joukkue on jo kerääntymässä treeneihin. Harjoitussuunnitelman nopea vilkaisu ja läpikäynti muiden valkkujen kanssa, moikkaukset jengille ja treenit lämmittelyllä käyntiin. Harjoituskentän rakentaminen, maalien siirtäminen, vapaavuorolaisten ohjaaminen sivummalle ja tötsien laittaminen sen kertaisten harjoitusten mukaan. Liivien jakoa ja pelaajien jakoa ryhmiin. Aina sopivassa välissä pari kannustetta pelaajille. Ilman suunnitelmaa tästä ei selviäisi - harjoitukset ovat iso tapahtuma.
 
Harjoittelumme on suunnitelmallista, mikä ei tarkoita etteikö se olisi hauskaa. Koko kausi on jaetttu erilaisiin jaksoihin huomioiden joukkueen ja pelaajien kehityskaari sekä pelikauden kulku. Tämän pohjalta laaditaan viikkosuunnitelmat ja yksittäiset harjoitukset. Välillä harjoitukset ovat helppoja ja välillä vaikeampia - kaikkea sopivasti ja paljon pienpelejä pelaten. Perusrunko harjoituksissamme muodostuu lämmittelystä sisältäen koordinaatioharjoitteita mielellään pallon kanssa, taito- ja tekniikkatreeniä, pelillisiä harjoitteita sekä loppupelin teemalla unohtamatta loppuverryttelyä. Ja aina voidaan muuttaa harjoituksen luonnetta suunnitelmasta, jos tarvetta on  - tärkeää on huomioida harjoituksen osallistujat, sää, fiilis, olosuhteet jne ja muokata tapahtuma sen mukaiseksi. Tavoite jokaisella treenillä on, että pelaajat lähtevät sieltä hymyssäsuin odottaen jo seuraavaa tapahtumaa.
 
Treenit päättyvät, pallot kassiin, tötsät kasaan, katso ympärillesi - mitä varusteita on jäänyt kentän laidalle. Varmista, että kaikille on kyyti ja kukaan ei jää yksin. Loppuhöntsät ekstratreenaajien kanssa, juttele vanhempien kanssa. Kuka tarvitsee kyydin? Varmista omien lasten valmius. Kamat autoon ja kotiin. Ja kaikki tämä monta kertaa viikossa :)