torstai 11. kesäkuuta 2015

Lasten harrastus ja valmentaminen - keskustelu on aina hyvä juttu


Viime aikoina on ollut paljon keskustelua lasten valmentamisesta. Hyvä niin - se kertoo, että asia kiinnostaa. Keskustelu lasten harrastuksesta on aktiviista välittämistä. Ohessa muutama ajankohtainen ja ajaton keskustelu aiheesta. Mikä on oikea toimintatapa? Saako kilpailla? Kuka saa huomiota ja kuka ei?
 
Esiin nostettuja asioita ovat mm. kilpailu vs. harrastetoiminta ja valmennuksen laatu - tavalla tai toisella. Näin lasten valmentajana, joka tekee tätä vapaaehtoisesti ja omasta innosta jalkapalloon sekä valmentamiseen, on helppo nostaa koripallotermein käsi ylös virheen merkiksi.
 
Kyllä, emme aina onnistu huomioimaan kaikkia yksilöitä sillä tavalla, mihin upea koulujärjestelmämme pystyy. Kyllä, haluamme myös voittaa otteluita. Kyllä, meillä on paljon parannettavaa.  
 
Itse koen, että meille lapset tulevat sellaisina kuin ovat - kodin ja koulun kasvatuksen ja oppien kautta. Jalkapallojoukkue on yhteisö, jossa oma toimintamallinsa. Toimintamalli määräytyy pitkälti itse joukkueesta, sen pelaajista, vanhemmista ja valmentajista (jotka siis itse yleensä myös vanhempia). Lähtökohtaisesti futisjengin tavoite on kivan harrastuksen kanssa yhdessä toimiminen, kehittyminen ja hauskan pitäminen. Se näkyy onnistumisen ilona, pettymyksinä, voittoina, tappioina, kannustuksena, kinasteluina, tiimitekemisenä, yksilösuoritteena jne. Helpompi lienee on todeta, mitä joukkue ei ole - se ei ole päiväkoti, iltapäiväkerho tai lastenvahti. Se ei myöskään ole koulu sananmukaisessa merkityksessä, vaikka paljon joukkueessa opitaankin.
 
Itse olen sitä mieltä, että puhdas käytännön järki monesti määrittää oikean toimintatavan. Tavoitteita saa harjoittelussa ja harrastamisessa olla. Ne voivat olla joukkueen, seuran tai yksilön - kuitenkin tärkeintä on aina pitää lapsi näiden asioiden keskiössä. Lapsen etu on ykkönen. Harrastuksessa opitaan elämän perustaitoja ja ensisijainen tavoite ei ole tulla harrastetussa lajissa huipuksi - ei ainakaan vielä lapsena. Joukkueessa opitaan sääntöjä, tavoitteellisuutta, yhteishenkeä, tunteiden hallintaa, työn teon merkitystä jne...lista on loputon. Kaikille ei jalkapallo sovi - sekin on tärkeä oppi. Se yleensä selviää kokeilemalla. 
 
Lasten harrastamisessa eivät opi pelkästään lapset. Toiminta vaatii suuren joukon vapaaehtoisia vanhempia valmentajiksi, jojoiksi, huoltajiksia, kuljettajiksi, varainkerääjiksi jne. Yhteisöllisyys on suurta. 
 
Tervetuloa mukaan, niin lapset kuin vanhemmat - yllätyt positiivisesti :)
 
 
Linkit:

helppohan se on lahjakasta lasta valmentaa...
 

Lapsilla pitää olla parhaat valmentajat? Toteutuuko toistettu väittämä? Koulumaailmasta voisi ottaa mallia. Katso ja jaa osoitteessa https://youtu.be/-EcgETXwY3g